Nikonin kansainvälisessä 33. valokuvauskilpailussa pääsin kolmanneksi.
"Amsterdam, Alankomaat, 11. elokuuta 2011 – Nikon
Europe on julkistanut maailman
suurimman kansainvälisen valokuvauskilpailun tulokset.
Tänä vuonna Nikon pyysi osallistujilta kuvia kahteen kategoriaan, joiden
aiheena olivat "vapaa aihe" ja "energia".
Noin 23 000 valokuvaajaa 153 maasta tai alueelta lähetti kilpailuun yli 60 000
valokuvaa, joten kilpailu oli
maailman suurin kilpailijamäärältään ja kuvien lukumäärässä."
Nikonin kansainvälisiltä sivuilta:
Nikon Photo Contest International 2010-2011 attracted the highest number of
entries in the history of the contest,
with over 60,000 entries from 23,308 applicants in 153 countries and regions.
Although this was the first time in the history of the contest to eliminate the
option of submitting printed
materials by mail and accept entries via the Internet only, we saw a significant jump
in the number of
submissions compared to the previous contest.
There was also an increase in the number of young applicants under 30.
More than half of the applicants for this contest were under 30.
Loppujen lopuksi en ole moneenkaan kuvakisaan ottanut osaa niiden vuosikymmenten
aikana joina olen
ollut valokuvauksesta kiinnostunut.
Määrän uskoisin jäävän
pariin-kolmeenkymmeneen.
Paperikuvien aikana kohteliaammat kilpailujärjestäjät lähettivät kuvat tai
diat takaisin kiittäen
lyhyesti osallistumisesta.
Eivät kuvat siis olleet buenos dias
-sarjaa.
Digitaalisuus antaa miltei rajattomat mahdollisuudet muokata ja parannella kuvia, samoin kilpailuihin osallistuminen on helppoa.
Tätä kuvaa, jolle
aivan luonnollisesti löytyi nimeksi 'She's my baby!"
parantelin vain vähän;
hieman terävyyttä ja värisyvyyttä, ja naisen pään tein hieman suuremmaksi,
jotta syntyisi
vaikutelma läheltä kalansilmäobjektiivilla otetusta kuvasta.
Mutta ilman Siniä, kuvan kaunista naista, tuo kuva olisi jäänyt vain muistoihin mieleeni ja kovalevylle.
Oli kaunis, iloinen hetki vauvan kanssa, ja pikainen käännös kameraan - ja
kauniin naisen kaunis hymy
ja onnelliset, loistavat silmät.
Kaunis kiitos myös kiltille ja suloiselle nuorelle poseeraajalle, kuvan vauvalle, Aidalle.
Oli vähällä ettei
koko voitto viuhahtanut ohitse.
Sain Hollannista puhelun, jossa nainen kyseli että enkö ole
katsellut sähköpostia - olen jotain voittanut, jotain pientä
muodollisuutta
vielä tarvittaisiin.
Ajattelin että huijaushommat on hiottu tyyliinsä; henkilökohtaisella
puhelulla
tehdään uhrista tärkeä - pienellä nimellisellä korvauksella, käsittely-
yms. kulut
suorittamalla saisin suuren voiton sitten itselleni.
Tyyliin kun satasen raaskisin laittaa kuluihin saisin paluupostissa tonnin.
Lupasin kuitenkin katsastaa sähköpostini. Aiemmat viestini häneltä olin kai
roskistanut suoraan, tai ne olivat ohjautuneet spämmilootaan. Olihan otsikkona
jotain että Yvonne ja palkinto tms.
Henkilökohtaisella nokakkain -tasolla pienen palkinnon antamisessa Yvonnelle
ei ole mitään väärää, mutta kauko-ojennuksella siihen en ryhtyisi.
Onnekseni luin sen päivän postit tarkkaan...
She's my baby Youtubessa
Tuskinpa tästä
innostun ja alan jokaiseen kisaan kuvia lähettelemään, en joka toiseenkaan.
Suurimman palkinnon olen nyt saavuttanut mitä ikinä olisin voinut edes
uneksia.
Se lämmittää ja se lämmittää pitkään.
Vielä silloinkin kun mitään en enää muista.