K O L M E  T O I V E T T A


    HETI MUUTUIN AIVAN UUDEKS' ENKELIN KUN KOHTASIN;

    UNTA NÄINKÖ? ENHÄN LAINKAAN - SILMIÄS VAIN KATSELIN.

    SISÄLTÄNI ÄÄNEN KUULIN: TÄMÄN TAHDON KESTÄVÄN,

    MITÄ TOIVOA MÄ VOISIN ENEMMÄN?

 

     PÄIVÄN ELÄMÄÄ AURINKO VIE AIN MENNESSÄÄN -

     KULKUA SEN EN PYSTYISKÄÄN ESTÄMÄÄN.

     KOLME TAHTOISIN TOIVETTA NÄIN VAIN ESITTÄÄ

     SYÖMMESTÄS KUN MÄ HALUU EN MINNEKÄÄN.

 

    ENSIN TOIVON, ETTÄ VOISIN SUA AINA RAKASTAA -

    ETTEN KOSKAAN OLE POISSA, KUN ON SULLA VAIKEAA.

    TOINEN TOIVE ON KUIN PYYNTÖ - HYMYÄS KUN SUUTELEN:

    KUNPA OISIN RAKKAUTESI ARVOINEN.

 

     PÄIVÄN ELÄMÄÄ AURINKO VIE AIN MENNESSÄÄN

     KULKUA SEN EN PYSTYISKÄÄN ESTÄMÄÄN.

     SULLE TAHTOISIN AIKANI TÄÄN VAIN PYHITTÄÄ -

     SYÖMMESTÄS KUN MÄ HALUU EN MINNEKÄÄN.

 

    YKSI TOIVE OISI VIELÄ, JA SE KAIKKEIN TÄRKEIN ON:

    KUNPA VOISIN OLLA NÖYRÄ, JOS OOT LUONAIN ONNETON,

    ETTÄ TUSKAN KESKELLÄKIN PYSTYISIN MÄ LUOPUMAAN,

    ENKÄ OISI ONNES ESTE MILLOINKAAN.

 

     PÄIVÄN ELÄMÄÄ AURINKO VIE AIN MENNESSÄÄN -

     KULKUA SEN EN PYSTYISKÄÄN ESTÄMÄÄN.

     PÄIVÄN ELÄMÄÄ AURINKO VIE AIN MENNESSÄÄN -

     SYÖMMESTÄS VAAN MÄ HALUU EN MINNEKÄÄN.



Säv. Matti Taikina
San. Pertti Raasu

 

 

Lauluihin

Pääsivulle