LEHDET LUIN

 

       JÄLLEEN AAMULLA

       kun en vieläkään saanut unta

       vanhat vaatteet päälleni puin

       ja rantaan hiljalleen raahauduin.

 

       Aina vain tuuli -

       puiden riisuuntumista siinä pitkään katselin.



       Tulisi kohta lunta

        aivan uutta lunta

       sen sinulle siinä sopersin

       pyöriessäni ympyrää

       rakas vanha sorsa.

 

      Pyöriessäsi ympyrää

        rakas vanha sorsa.

 

       Ja kanssasi jälleen kerran

       aamun lehdet kanssasi jälleen luin.

 

       Ja kun illalla kotiini palasin

       kun sillan kaidetta taas siinä tuin

       niin yhdessä jälleen kerran

        jo edeltäpäin kuivin suin

        kanssasi rakas sorsa

       sinäkin ympyrää pyörien

       päivän lehdet jälleen kanssasi luin.



       Ja silloinkin

        tosin harvemmin

        kun puuttui ukot seurastain

       eri lukeman aina määräksi sain.

 

       Eri määrän aina vain

       vaikka vesi olikin tyyntä

       kuin valo kelmeä harteillain.

 

 

 

Runoihin

Pääsivulle