LEHDET LUIN
JÄLLEEN AAMULLA
kun en vieläkään saanut unta
vanhat vaatteet päälleni puin
ja rantaan hiljalleen raahauduin.
Aina vain tuuli -
puiden riisuuntumista siinä pitkään katselin.
Tulisi kohta lunta
aivan uutta lunta
sen sinulle siinä sopersin
pyöriessäni ympyrää
rakas vanha sorsa.
Pyöriessäsi ympyrää
rakas vanha sorsa.
Ja kanssasi jälleen kerran
aamun lehdet kanssasi jälleen luin.
Ja kun illalla kotiini palasin
kun sillan kaidetta taas siinä tuin
niin yhdessä jälleen kerran
jo edeltäpäin kuivin suin
kanssasi rakas sorsa
sinäkin ympyrää pyörien
päivän lehdet jälleen kanssasi luin.
Ja silloinkin
tosin harvemmin
kun puuttui ukot seurastain
eri lukeman aina määräksi sain.
Eri määrän aina vain
vaikka vesi olikin tyyntä
kuin valo kelmeä harteillain.