NYT KUN TIEDÄN
NYT KUN TIEDÄN
että tuota ruokaa
jonka reseptiä sinulle opetin
jonka esivalmisteluja teimme -
sinä hymyillen jännityksestä
ja osaamisesta ylpeänä
siitä osaamisesta jonka osasit
ja joka sinulle riitti;
minä hiljaisempana
ja kärsivällisempänä
niin
nyt kun tiedän
että tuota ruokaa
joka joskus valmistuisi
ja jota sinä ylpeänä tarjoaisit
ja olisit pakahtua mielipiteistä
ruoastasi
joka ei kuitenkaan kaikille maistuisi -
ei siksi, että se olisi huonoa
tai huolimattomasti valmistettua
ja hätiköiden tarjoiltua
vaan vain siksi
että kaikki ei maistu kaikille
ja että vain harvat uskaltavat maistaa
sellaista, jota ei ole joka päivä
kun harvinaisenkin luona pysähdytään vain
jos muutkin niin tekevät -
mutta koskaan sitä ei oteta lisää;
niin
nyt kun tiedän että kattilaasi putoaa monta kyyneltä
ja tulet pienentämään annoksiasi
sillä vain joku tulee ruoastasi kiittämän -
ei siksi, että se olisi
jotenkin niin erinomaista
ja vertaansa vailla olevaa
vaan vain siksi
että siitä ei tullut raskas olo;
ja ehkä vain yksi tulee pyytämään
reseptiäsi
kuten sinä joskus minulta
kun sinulle jäi nälkä
vaikka olitkin kylläinen;
niin nyt kun tiedän
miten turhaan saat tuota yhtäkin odottaa
jos edes koskaan sitä kohtaat;
kun tiedän miten usein
joudut vain toivottamaan hyvää ruokahalua
viimein vain mielessäsi
saamatta koskaan kiitosta palkaksesi
kunnes lakkaat sitä edes odottamasta;
niin nyt kun tuon tiedän
niin miksi pilaisin kaiken
kokemisen riemusi
oppimisen ilosi
siitä kertomalla
sillä nuorena on lupa
uskoa ja toivoa
ja kehittää taitojaan
että vanhana voisi hymyillä
kyyneltensä läpi
kun näkee jonkun tulevan pyytämään
reseptiä
että voisi sitä kotonaan tarjoilla -
mutta
mutta älä anna sitä hänelle silloin
vaan aja hänet pois.
Jos hän tulee uudestaan -
ja nyt tiedän niin käyvän
niin kuin myös tiedän
ettei niin aina käy -
niin silloin
niin silloin anna se hänelle
jos hän haluaa valmistaa ruokaasi;
silloin anna se hänelle -
jos hän haluaa valmistaa
ruokaasi
muille tarjoiltavaksi.