TIELLÄNI

       

       EN OLLUT VARMA

       oliko tie jossain lähellä

       vai kävelinkö jo sillä

       sillä kaikkialla oli vain

          erämaata

            metsää

              merta.

 

       Joitakin tuli vastaan

       kulki sivulta ohitseni

       kiirehti edelleni.

        Epätoivoisin katsein he taapersivat

        mutta jo aikoja sitten olin itse

          jättänyt reppuni nuotiolle

        jolla olin nähnyt viimeisen painajaiseni.

 

        Nyt kuljin rauhallisesti

        sillä kiirehtimällä olisin vain liian kaukana

        tästä paikasta

        ja koskaanhan ei voinut tietää

        milloin joutuisin palaamaan.

 

       Nyt vain tiesin

       ettei tarvinnut kääntyä takaisin.

       Tarvitsi vain edetä

       vaikkakin mutkitellen.

        Mutta nyt vain etenin -

        tielleni

        tai sitä pitkin.

 

 

 

                                                                                        Runoihin

                                                                        Pääsivulle