Yhtä yllättäen kuin
Yhtä yllättäen kuin
nainen seisahtuu
ja laskee kätensä vatsalleen
ja säteilevillä silmillään kultaa köyhyyden
ja täyttää puutteen pienillä askeleilla
ja kikeltävällä naurulla
joka kasvattaa mansikan nietoksiin
yhtä ennalta-arvaamatta
rakkaan hengitys ei enää
aamulla erotu
ja yhtä
odottamatta
virkapukuinen seisoo
lakki kädessään ovella
ja nopeasti
nopeasti
lämmin tuulenhenkäys jäätyy puhuriksi
aivan kuin puiden varjot
pysyisivät iäti samanlaisina.