Hautajaisesi

 

 

Onneksi hautajaisiisi oli lyhyt kävellä

vaikka olisi saanut olla

pitempi.

Nyt meni hyvä päivä hukkaan

vaikka pappi onkin sanonut

ettei koskaan sunnuntaisin.

Potkin kiviä

ja perillä kenkäni tapaiset

littanimmiksi kiviaitaan

mutta olisiko auttanut

vaikka olisin saanut voileipiä

silmäilevien vihat?

Multasäkki sydämeltäni

olisi vain siirtynyt.

 

Näin vaimosi surun

aidon surun

ja tartuin häntä

tärisevällä kädelläni

käteen

kuin huojuvalla riippusillalla.

 

Enhän saisi rahojani kuitenkaan takaisin.

Levittäisikö vaimosi minulle

mustan verhoamat jalkansa

kuten Lola-baarin naiset

tummat reitensä sinulle

kun lupasit maksaa

ensi viikolla?

 

 

Mutta ensi viikko oli

aina vain varjo.

Maksaisiko vaimosi

tulevaan velkaani juodut

kun sekainen pääni

ei voinut mitään kieltää?

Pelkäsinhän aamun

tai sellaisen

lyöntiä enemmän

kuin viinakassin painoa

ja taksissakin oli

parempi matkaa kahden

varsinkin kun

huoratkin kammoksuivat

lemahdustamme.

 

Uskoisiko vaimosikaan?

Niin paljon olin valehdellut

puolestasikin

että sellaisen sulattaa

vain se joka ei

olisi sinua ansainnut -

sinua tarvinnut löytää.

 

Nytkin harson takaa

luin

maanittelevan rentun

joka ei voinut päästää kädestä

ettei kaatuisi.

 

 

Sopersin vain

että miksi aina miehistä

kun se oli ainoa

muistamani.

 

Olisin mennyt myöhemmin

laskemaan arkullesi

lämpimät terveiseni

ennen kuin se peitettäisiin

ihmisten katseilta

mutta niin olin kipeä

syödystä kakustakin

että veljesi

heitti minut

kortteerilleni

kuin muistoksi

eikä pyytänyt kuin

vain bensarahat.

 

 

                                                                              Pääsivulle