- - -
RAKAS POIKANI
SITTEN JOSKUS AIKANAAN
törmäät sinäkin jumalaan
joka itsensä ensin tehtyään
kätevänä käsistään
kyllästyttyään häiritsevään ikävään
alkoi leikkiä piruuttaan.
Tosin on hiven epäselvää
ja siitä vieläkin kiistellään:
Loiko hän
koko tämän äärettömän -
tuon metsän takaa
joka tuolla häämöttää
seinää et löydä mistään ensinkään;
ajatukseen kauas kiitävään
ei törmää reuna alun pään
vaan jonnekin
johonkin se
vain
h ä v i ä ä.
Vai tyytyikö hetken funtsattuaan
haukotellessaan
näin aluksi aivan kokeeksi vaan
tähän meidän pihaan
avaraan taakse parvihaan
ja vain tänne näin
katsonutkaan ei muualle päin
luo aavan tuon soistuneen
joka kuivunut on hiljalleen
sen laidalle puun lätkäisemään;
ja sitten vain
hetken odottain
pesän oksan haaraan
kodiksi orvon naaraan
noista risuista linnulle pätkäisemään
? ?
Vuotesi nolla
on jossain kortistolla -
mutta
nyt kun tiedät jotain olevan
ja esiripunkin kuin yö
joskus laskevan eteen selustan
niin onko voinut koskaan olla
ettei tauolla edes nopealla
millään luodolla pikkuisenkaan kituvalla
ole hylätyssä varastossakaan
minkä voisi ajatella takaa matalan
hetkeksi nousevan
ilotulituksena kerran valaisemaan?
Vai
onko takana meidän ajan
toisella puolen luomisrajan
jossain ovi
toisen ainepajan
kilpailevan rakentajan
vai eikö mihinkään enää toista sovi?
Vai olisiko ajatus sitten aivan hujan hajan?
Milloin äitisi on poissa hetkisen -
kun tuo minun huojennus
on sinulle loppumaton odotus -
ja kun noita otat monta;
ja kun vartesi kasvaa
sitten joskus
ja kun luulet pidemmälle pääseväsi
kun vedet valuvat silmistäsi
tytön vain edessäsi hyöriessä
mielesi kuumana muualla pyöriessä -
kiirehtiä kun on aivan mahdotonta;
niin
Millä kohtaa ikuisuutta
aita kohtaa puuttomuutta
aika uutta
jonkin loppuvuutta?
Vaiko
ainako heilahtaa luonnon taikasauva -
jällen syntyy tähtivauva?
ja tätä kaikkea
myös elämää
vain on
kun muu vaihtoehto on mahdoton.
Mutta
meitäpä tuurilla jo alussa lykättiin
kun kateellisten jutut
sai toiset jumalat ja tutut
matkaan muihin tähtösiin
hän silloin yksin jäi vahtimaan
maan tyttäriin
niin ihaniin
langenneita poikiaan.
Saivathan nuo tottelemattomat gurut
vain surut
maan päälle tuotua tullessaan.
Meitäpä muutenkin tuurilla lykättiin:
me olemme valittu kansa
kun emme usko henkipakaniin
myöhemmin synteisiin jumaliin
herramme armollansa
tien näyttää meille taivaisiin.
Muut kansat monimiljoonat
ja johtajansa muka-jumalat
suoraan helvettiin joutavat;
jos onkin hyvää sanomaa
silti on se rienaavaa -
ei herramme sanaa oikeaa:
kuinka täytyy meidän muita rakastaa -
saa toiset opettaa.
Kaiken hän on luonut -
rakkain
mielin
sinutkin
ja tarkassa tiedossa
säilyy jossain tekosi pieninkin.
Jos tuota epäilet
siitä heti rangaistaan
pahalla jo sitäkin katsellaan
sillä hänen kädessään on elämäsi
vain hän yksin säätää hetkistäsi.
Valossa kirkkaimmassa
kaiken paljastavassa
hän ei armoa tule lainkaan suomaan
edes pienistä harharetkistäsi.
Omaa äpärälastaankin
hän julmasti kohteli
vaikka itsensä uhrasi
ja maailman tämä pelasti.
Tuli hän viimein vastaankin
ja synnit anteeksi antoi
vaikka naisia kaveri nauratti
ja majaansa yöllä kantoi.
Vaan rangaistus oli hirmuinen
tuon huoripukin herttaisen -
kuolema
ja arvoksi "kuningas runkkareitten".
Siksi muista!
Pelkäämään sinun tulee kuolemaa
tuota maisemaa unta mustempaa
enemmän kuin pyhää elämää
sielun hartaimmatkin toiveet kerran pettävää.
Varo vain ettet ole iloinen;
kulje aina siunaten.
Raskas on taakka
hautaan saakka
sinun raahata sinne himo lihan
synnit vieraan nännipihan -
eihän hiivu milloinkaan
tulet polttavat eilisen.
Ääni omantunnon
on ääni jumalan -
järkeäsi vaikka kuinka runnon
vain pintaa naarmutan.
Kun järki ja tunne taistelee
pian häviön suolaista maljaa
järki maistelee.
Sen ensimmäisenä kuulet
sen äänen turvallisen -
kantaa lempeät iltatuulet
sykkeen rumpujen
paimentolaisheimojen
luota leirinuotioiden
takaa vuosituhanten;
tämän päivän tahdit
tykettä värittää
lupauksen mahdit
sivuiskun pärittää.
Se on ääni äidin sydämen
sieltä jumalat kuiskuttaa;
myös langenneitten enkelten
jotka omiaan esiin saa
jotta alle nöyryyden
oman äänen hentoisen
tukahduttaminen on helpompaa.
Kun olet tarkkaavainen
voit muutakin erottaa:
ainainen painajainen -
varjon maa milloin verottaa.
Jos heität minut kuutamolle
tullessani sinun permannolle
kun näet edessäsi vain pikkupummin
niin kenellä onkaan pian puku tummin?
Vähääkään sitä toivo en nyt:
taivaspaikkasi on silti mennyt.
Mutta älä välitä
vaikka hiilloslämpö hehkuessaan
hennon ihokkaasi saakin hikoilemaan
sillä ethän raukka pystynyt parempaankaan -
et muuhun vain kyennyt.
Varo vain ettet lisää
maailman mätää
nälänhätää
avukses kun taivaan isää
pyydät rukoilemalla
että katseella siunaavalla
hän sinua pientä armahtaisi
jolloin jäädä saisi
myöhempään
sodat ja vaarat
riistot ja vainot
joiden touhuun ikävään
niin moni ensikertalainen
jo hyytyy kylmiltään.
Poutapilven päällä
paratiisi on
siellä touhut taivaiset
riemu rajaton.
Ukkospilvi säällä
näet helvetin
sieltä voihke joilla nyt
menee huonommin.
Paukkuu laulut kohtalon
tuska ajaton.
Milloin pilvet eivät täällä
silloin toiset nähdä saa
mikä heitä odottaa.
Sitten kun opit tuntemaan joulupukin
ymmärrät myös tämän ukin
ja kuten on turva valtion
välttämätön meille myös taivas on.
Siellä iäti herraa kiittää saa
niittää satoa viljavaa
luona tuttujen hartausten
taasen toistuvien virsien
koet juhlan ikiriemuisan
kun uhrilahjan sait parhaimman.
Löysithän vihdoinkin vapauden
kun tuskaa pahojen tekojen
perisynti ainaisena kiusanaan
kestit loppuun kaiken kruunaavaan.
Mutta
mutta tuota saat odottaa pitkäänkin
venttailla päivään viho viimeiseen
ennen kuin portin rautaisen
huomaat tuoneen jälleen auenneen.
Sillä
eron hetki liivistäsi
kaukana on siivistäsi
niin kiva kuin olisikin noin kuvitella.
Vaan
sitten joskus tuonnempana
tuhkaisen mullan muovaamana
koittaa vihdoinkin uusi aika huvitella
kun
armon pisteitä haalien
totuutta ainoaa vaalien
pystyit nujertamaan kuoleman
kiroamaan saatanan.
Kunhan tarpeeksi vain jaksat dottaa
sinulle näytetään salia juhlavaa
jossa odotus jatkuu
jatkuu vaan
miltei ainiaan.
Montako teitä on
jotka varttuvat varjossa tuomion?
Miljardi ja nollia vielä peräkkäin
toisiaan liki
hikipäin
paljon menehtyneitä
ennen meitä kävelleitä
lapsia toistenkin jumalten
joita meidän rakastaa -
hänen on vastuu jokaisen
hän edustaa oikeaa.
Kärsivällisyyttä tarvitset
mutta jumalan tehoa ihailet -
jos sekunnin hän tarvinnee
kun yhden sielun punnitsee
kolmekymmentä kaksi miljoonaa
hän vuodessa toisiin maisemiin jo saa;
kolmekymmentä kaksi vuotta
ja miljardin on seulonut nuotta
jota vielä satakertainen urakka
vain naurattaa.
Ehkä joskus aikanaan
tutustut sinä jumalaan -
mielen luomuksista suurimpaan
jota ahkeraan kopioidaan.
Iäks
riittää
tämä X.
