RAKAS POIKANI

 

MINÄ OLEN SOLUISSASI

mutta olet myös kuoleman lapsi.

Aina en voi sinua nähdä

enkä sinua ajatella

mutta hän näkee sinut aina -

hän

kuolema tietää missä kuljet.

 

Hän ei tarkkaile vaan katsoo

ei kiinnitä huomiota vaikka huomioikin

jokaisen liikkeesi.

Päivänpaisteella hän on varjosi

alla oman varjonsa suojassa

ja kun liikut

hän seuraa.

 

 

Kun pysähdyt katsomaan varjoasi

                      kun et anna auringonvalon osua maahan

kun sitä oikein tarkasti tuijotat

saatat huomata varjosi aavistuksenomaisen

 heilahduksen;

 silloin sinulla on ollut tuuria

olet saaanut silmäniskun kuolemalta.

  Milloin varjosi on niin heikko

ettet sitä erota

ole huoleti -

hän on siellä.

 

 

                                            Aivan pimeässä seisoessasi

                                             peilin edessä

                jos sinulla on hyvä suhde seuralaiseesi

                                               saatat nähdä mustien silmien lämmön

                                                ja silloin kysy

                                                 silloin kysy mitä elämä sinulta haluaa.

 

     Ja mitä sinä haluat.

 

                                      Kuolemalta sinun ei tarvitse kysyä mitään

                           sillä hän kuulee ajattelemattomatkin kysymyksesi.

               Kuolema ei tule esittämään kysymyksiä

                              sinä esität ne hänen puolestaan.

Yksi  kysymys hänellä saattaa olla

silloin kun hän kerran tulee varjosi takaa -

surumielinen kysymys:

 

                                                             “Miksi tyydyit mihin et tyytynyt?”

 

Mutta silloin on kaikki liian myöhäistä.

Kuulet vain naurun.

 

 

                      Mutta älä sinä unohda naurua

                      muista nauraa kun katselet varjoasi

                      ja tuijotat pimeydessä peiliin.

                      Naura kunnes tiedät miksi naurat

                      ja naura vasta kun tiedät

                      miksi nauraa;

                      sen jälkeen sydämesi hoitaa tuon työn.

                      Kuolema voittaa aina

                      mutta sinä voit vain nauraa

                      ja naurullasi hiljentää hänet

                      ja saada itsesi vapaaksi.

                       Ellet siihen pysty

                      hän vie sinut kiertävän aasin kumppaniksi

                      hiekkaerämaahan

                      ja saat sinäkin silmälaput

                      kun sitten kuljette lyhyttä ympyrää

      sinä ja aasi.

     Ja aasi on teistä kahdesta syyttömin.

                      Ja kuljet aasin rinnalla

                      sidottuna keskuspuuhun

                      kunnes et enää muista miksi siinä olet

                      kunnes et enää välitäkään kysyä  mitään.

 

                      Jokaisen täyden kuun aikaan

                         Valkea Lintu liitää

                        ja laskeutuu luoksenne

                                 ja poimii maasta

                                    yhden hiekanjyvän ja vie sen

                                                                                   rannikolle.

                                   Kun polku on hiekasta vapaa

  teidät siirretään seuraavaan

        pumppauskohteseen

                 ja ehkä huomaat

               olemassaolon kulun

                    linnun vierailuista.

 

Mutta älä usko minua sokeasti

ei minua

eikä kuolemaa

eikä niitä ketkä sanovat elämästä tietävän.

Etkä itseäsi kuin aurinkoiseen päivään.

Ravisteltava on

  heitettävä pois

     ja poimittava

       ehkä uudelleenkin

lähdettävä hiekkalaatikolta

kun on sen aika

ja katsottava ystävänkin sieluun

ja kuunneltava.

Olennainen on epäolennaisen

ja vähemmän tärkeän lähellä

                                                                                              tai       kaukana

mutta värähtelyt oppii erottamaan;

loppu onkin sitten valintaa

mitä todella haluat

                                                                                       ja mitä et kuitenkaan.

 

Ellet voi luottaa itseesi

et voi luottaa muihinkaan -

ja siitä huolimatta opit tietämään myös

että naurua on monenlaista -

mutta sitten osaat jo erottaa oikean.

                     

 

 

 

Sisällysluetteloon