- - -
Lopullisesti kerran haihtuu
näkymätönkin näkymättömiin;
osanen osaiäisyydeksi vaihtuu
kuin tuuli tunturin
tyyniin valtameriin.
Silloin et mitään tiedä
et mennyttä, menevää;
sinulta ei voi mitään viedä -
et ole edes tyhjää etkä tyhjempää.
Olet vain
et mitään ain
et tietää voi sitä lain.
Olet ei-mitään
ei-missään -
sen vain elämään jäänyt
hetkittäin käsittää.
Se on luonnonlaki
siinä ei ole pelättävää;
jokuko sinut haki? -
voiko tyhjässä olla elämää?
Sinä vain lähdet ja toiset jää
varjo seuraa edeltäjää.
- - -
