KOHTALOSI ON TÄHDISSÄ
RAKAS POIKANI
LÖYSITKÖ VAIPASTASI
PAINAVASTA
jotain mielenkiintoista
kun et lakkaa tuijottamasta?
Noinko veti vallan mietteiseksi?
Ei vain taida olla enää paluuta
ja vaikka kuinka etsit lohtua
on jo tainnut sinulta unohtua
tuo reitti kuinka mennään takaisin.
Tällä huomiolla
jonka äidiltäsi saan
itsekin olen kuin viimeisellä tuomiolla
ja ellen tässä mitään keksi
ilmeiseksi näyttää käyvän
että hyväksi paimeneksi tuon väylän
huomaan päätyvän hiljalleen minäkin.
Vai mistäkö voisi johtua
että huuleni alkavat rohtua
kun
ikkunasta kyynelsilmin huomaan
kuinka pihalla mennään siroin askelin?
Mutta
mutta turhaan mistään huolta kannat
voimiasi vain turhaan jakelet -
uomaltasi et ikänään
paeta voi kuitenkaan mihinkään.
Teitpä sitten sitä taikka tätä
ei hätä koettelematta jätä -
onnesi suloiset kaivannat
tulevat sinultakin aina pettämään.
Näetkö tuon kirkkaan tähden -
Pohjantähti
-auringon?
Se hieman kauempana on
kuin lamppu tuon puistikon.
Jos nyt oikein lujaa lähden
niin perille kun ennätän
sormeltasi oon jokaiselta
kuluttanut yhden ihmiselämän.
Jo häviää
meidän läntti tää
kun kääntyy pikkurillin pää
ja
enemmän kuin näet pihalla pölyä pyörivän
tähtiä taakseni hetkessä lennätän.
Tyhjään tuo tyhjyys tiivistyy
ja lopussakin on uuden alku
sen seuraus ja tuhon syy.
Tähdet
nuo säteillään
saavat
sinut elämään;
kilometrien
miljardien
valovuosien
vahvistamien
väre
kaukainen
meille
pienien tähtien
sinua
ohjelmoi
sinulle
tarinoi.
Aurinkokuntamme planeetat
pikkuasiat kertovat:
kenen kanssa joudut naimisiin
tai muuten vain kyyneliin.
Magneettikenttien voimallaan
Maa viestit välittää
ettei kukaan milloinkaan
osattomaksi jää.
Jatkuva yhteys on aivoihin
ja valtamerilaivoihin.
Hekumasta
hetkiin
heikon
henkäyksen
ovat lyönnit sydänten
noihin tähtiin tallennettu.
Niin säädettiin
kun syntymään oli
sinut tarkoitettu.
Niin jo esiäidillesi joskus päätettiin
kuten myös jälkeesi polviin tuleviin;
ovathan hekin jo aikansa tuhlaten
mapeissa eläneet ja unohdettu.
Neljäntenä
tammikuuta
ellei
ole tärkeämpää muuta
kun
vuodenvaihteen krapula
alkaa
jumalilta olla takana
on
aika tähtiä näpelöidä
kohtaloita sinetöidä.
Milloin jumalia väsyttää
vuosi sattumanvaraiseksi jää.
Vaan silti jatkuu pelisi hirmuinen -
kruuna
klaava
kruuna
klaava
kassa kuitenkin on aina voiton saava;
tunnetko säännöt nokituksen
jakajien pyhän sitoumuksen?
Vai olisiko se sinulta liikaa uskallettu?
Luuletko että
sitä lauttaa
jolla purjehdit
voisit jotenkin myrskyissä auttaa?
Että olisit purjeittesi mestari
ja vuotavan paattisi kapteeni?
Anna vain suosiolla ruori
paremmalle
kuori liivisi johtajalle
ja käy rauhassa taakse kippuraan
veneen laidemmalle jakkaralle -
sinne vartioimaan vanan värettä
vettä haisevaa vain kaitsemaan.
Turhaan harkitset
ketä uskonet -
parastasi he kuitenkin tarkoittavat
ja ymmärtävät raivoasi.
Tuolta saat kehykset tummiin lasiin
tästä tulpat suuriin korviin.
Säkki omasi
on aina matkassasi;
hampaat silti sinulla ovat kotonasi.
Joten
hansikas vain vaijeriin -
ota jo pois poveltasi
kourasi kylmän kankeat.
Sisällysluetteloon