Lapin Kansa julkaisi 04.10.2018 lyhyen arvostelun kirjastani.
Innoissani sen luin, ja tyrmistyin.
Eihän siitä tarvitse pitää, mutta tuntuu kuin arvostelun kirjoittanut
Heidi Lakkala ei ollut kunnolla perehtynyt tekstiin.
Kirja on koko perheen luettavaksi tarkoitettu, huumoripitoinen,
arvostelun perusteella se olisi viittä vaille seksikirja. Jul sex -opus...
Tässä tuo arvostelu:
Kirja-arvio: Seniili pukki pitää pelastaa, jotta hän pääsee aattona höpöttelemään
kirkassilmäisille lapsukaisille.
Kirja: Jaana Aalto: Operaatio joulupukki. Books on Demand, 2018. 406 sivua.
Heti alkuun spoileri. Joulu ei ole ollut vaarassa vain Amerikan Yhdysvalloissa
ilkeän Kris Kringlen tekeleiden johdosta, vaan oikea Korvatunturin Pukki
on itsekin unohtunut naisiin kiireisimpien joulunaluspäivien aikaan.
Nyt tuo kaikkien pukkien Pukki on lopulta kidnapattu, ja ruotsalainen
pikkupukki himoitsee maailmanvaltiutta sellaisten puolimaailman veijareiden
kuten menninkäisten ja tuhmien tonttujen tukemana.
Joulu pitää pelastaa, ja siihen pyrkii finne Pekka Kouvolan kaupungista.
Entinen poliisi ja nykyinen yksityisetsivä Pekka on niin komea mies,
että tonttumaailman naispuolisten superaivojen ”pöksyjen kuminauhaa ahdistaa”.
Tonttuserkukset Luciaana ja Safiiri tuovatkin tuplana mieleen Barbarellan Jane Fondan.
Korvatunturilla ei todellakaan nikkaroida puujunia, vaan se on koko
tonttumaailman huippumoderni pääkaupunki, jonka lentokenttäkin on
kahden Hartwall Arenan laajuinen.
Aikaa ei ole, ja paikkakin on lähinnä neuvottelukysymys.
Jouluihmisille on tarjolla vanha fantasiaseikkailu uudella kommenttiraidalla ja seksillä kuorrutettuna.
Harhaanjohtavasti kaikenikäisille suunnatussa scifi-rallissa on vauhdin ja vaarallisten tilanteiden
lisäksi rautaisannos seksiä ja sovinismia.
Jaana Aalto on Teostossa rekisteröity pseudonyymi, jonka takaa
löytyy myös runokirja, dekkari Kotkan meripäiviltä ja eroottinen rikostarina.
Aallon kynä kulkee melko sujuvasti, ja hän hallitsee
kirjoittamisen tekniikan kohtalaisesti.
Haasteina ovat rytmitys ja erityisen omintakeinen ajatuksenjuoksu.
Yli 400-sivuinen joulufantasia ei etene, kun tonttuja vaivaa pakonomainen
tarve selvittää Pekalle universumin ja tonttumaailman rakenne ja aikakäsitys.
Perusstoori on sama vanha: seniili pukki pitää pelastaa, jotta hän
pääsee aattona höpöttelemään kirkassilmäisille lapsukaisille.
Aalto ei lisää tarinaan muuta kuin päälleliimatun teknologian ja häiritsevän tonttuseksin.
Ja seksiinkään saakka tontut eivät ehdi kuin kerran.
Tonttupariskunta jää kiinni ilman pöksyjä juuri silloin,
kun pelastuspartio rientää koomaan tainnutetun Pukin sängyn äärelle.
Hämmentävä tarina herättää lukijassa myös hilpeyttä.
Aalto ehtii Pukin hitaasti etenevän pelastusretken aikana
esittää tonttumaailman historiikin mitä viihdyttävimmällä tavalla.
Tiesitkö esimerkiksi, että Pukki jäi aikanaan Buffalo Billin kanssa vangiksi,
kun he lähtivät huupastelemaan turhuuden torille ja jättivät Annie Oakleyn
pitämään baaria? Tai että ranskalaiset saavat Pukilta kaikkein
huonoimmat lahjat eli ne, jotka jäävät muilta yli?
Tonttutytöt puolestaan pilailivat Viktor Rydbergin kustannukselle keksimällä
loputtoman monta säettä runoon Tonttu.
Markus-setääkin he vedättivät niin perusteellisesti, että tämä osti
hädissään sormuksen tonttuneidolle.
Niilo Tarvajärvestä ja Rudolf Koivusta tontuilla ei ole pahaa sanottavaa.
Jaana Aallon juttuihin he ehkä suosittelevat tarttumaan vain omalla vastuulla.
Arvostelu loppuu.
Hetken harkittuani päätin kirjoittaa arvostelijalle vastineeni, arvostelun arvostelusta.
Niin alas olen siis vajonnut...
Asialliseen, rajuunkin tyrmäykseen en olisi reagoinut, mutta nyt tunsin kokeneeni vääryyttä.
Näin kirjoitin 23.1.2020:
Heidi Lakkala
rehtori
kirjallisuuskriitikko
Hei!
Voisinkohan saada hetken ajastasi?
Olen Pertti Raasu, kirjoittelen nimellä Jaana Aalto, ja arvostelit kirjaani ’Operaatio Joulupukki’
Lapin Kansassa 4.10. 2018.
Jo aikaa sitten, kyllä, mutta vasta äskettäin huomasin sen netissä.
Olen toki silloin tällöin googlaillut mutten mitään löytänyt,
algoritmit olivat suosiollisia nyt näin myöhään.
Siksi anteeksi, että palaan tavallaan vanhaan asiaan.
Kiitos että paneuduit kirjaan ja jaksoit tehdä siitä arvostelun.
Kunnioitan näkemystäsi ja olen yrittänyt suhtautua siihen asiallisesti,
ulkopuolisena; rohkenen silti lähestyä sinua ja tuoda esille
joitakin seikkoja, jotka mielestäni olisivat saaneet olla pontevammin
tai toisella tapaa huomion kohteena tai jotka kummastuttivat
hämmästyttivät – toivottavasti en pitkästytä enkä vaikuta suurelta,
väärinymmärretyltä teksteilijältä.
Tässä tuo kirja-arvio, muistin virkistämiseksi.
(Kirja-arvio ylempänä.) Oma kirjeeni jatkuu:
Niin, olenkohan tehnyt Pukista liiankin inhimillisen, liian ’ihmismäisen’,
onko mennyt promillen verran yli, kun olen halunnut näyttää hänet tavallisena miehenä,
joka unohtuu joskus kilisyttelemään liikaa ja tiirailemaan maailmalla naisia.
Huumorisävytteisen jännän seikkailun yritin tehdä, en naurettavaa tonttutarinaa.
Sellaisen kirjan jonkalaista ei ole aiemmin kirjoitettu,
joka näyttää tontut eläväisinä, tuntevina, vekkulina porukkana,
heikkouksineen päivineen.
Tonttumaailman ihmeellisen scifimaailman olen halunnut luoda,
jossa Pukki ei ole mikään porolla sukkuloiva höperö seniili ukko,
vaan koko tonttumaailman humaani ja vahva ja viisas johtaja.
Inhimillinen mies.
Erheellisesti hän ei nyt joulun alla ollut unohtunut naisiin,
vaan hänet siepataan kiireiseltä Korvatunturilta,
venäläiset tontut käyvät kaappaamassa hänet avaruusaluksella.
Jotta yksityisetsivä Pekka ymmärtäisi, miten kummassa Pukki
ennättää jakaa lahjat kaikille maailman lapsille niin lyhyessä ajassa,
hänet perehdytetään ajan ja maailmankaikkeuden
synnyn salaisuuksiin. Tontut tietävät!
Tonttujen historiaakaan ei ole ennen näin perusteellisesti kerrottu,
miten haltijarodusta kehkeytyi lahjoja jakeleva kansa.
Ja – siinä hommassa on historiaa hieman kieli poskessa korjailtu,
kerrottu kuinka asiat todella olivat!
Ja koska pitkäikäisyys on vallitsevaa, on kuvainnollisempaa kertoa
tonttujen olleen joskus Pekan lapsuudensankarin Buffalo Billin kanssa
samalla leirinuotiolla kuin vain sanoa iäksi
noin sataviisikymmentä vuotta.
Tuo muinainen Tonttusota loi varjojaan tämän hetken tapahtumiin.
Tietenkin noin suppean arvostelun puitteissa on mahdotontakin tuoda
esiin tarinan kaikkia ulottuvuuksia.
Perusstoori on tietenkin sama kuin kaikissa seikkailuissa:
päähenkilö täytyy pelastaa,
tarina on ikuinen hyvän ja pahan välinen taistelu.
Uhattuna on koko joulun,
maailman suurimman juhlan tulevaisuus.
Mutta kertomukseen liittyvä ’häiritsevä tonttuseksi’.
?
Taidan itse olla jo niin seniili, mutta ylireagoinkohan jos tulkitsen,
että lukijalle välittyy tunne,
että kirjassa seksi on ylikorostuneessa pääosassa?
Suo anteeksi, mutta miten seksi näyttelee häiritsevää osaa?
Edes minkäänlaista osaa.
Mikä seksi?
Pikku Kakkosestakin saattaa löytyä enemmän seksiä ja
asenteellisuutta kuin Joulupukki-tarinassa. (Huono heitto.)
Olen epäonnistunut, jos Pekan silmäilyt sieviin tonttunaisiin ovat
pahentavia ja leimaavia ja sukupuolisovinistisia; Pekka vain ihmettelee,
että voivatko tonttunaiset todella olla noin kauniita, heidänhän pitäisi
olla sukupuolettomia ja vain ’tonttuja’!
Onhan myös tietenkin julkeata, että Pekka yrittää tiirailla tonttunaisen
paidan helman alle yrittäessään selvittää onko siellä napaa.
Pekan morsian kun oli sanonut että kurkkaapa
ja katso, tontuillahan ei pitäisi olla napaa,
sillä he ovat syntyneet rakkaudesta ja
naavantuhkasta ja ruusunkukista ja riemusta...
Ja sitten Pekka suutelee morsiamensa hiljaiseksi;
mitä julkeata vallankäyttöä ja alistamista.
Toivottavasti koskaan ihmisten kesken ei päädytä sukupuolineutraalisuuteen;
me olemme miehiä ja naisia ja kiinnostamme ja kiusoittelemme toisiamme.
Jokainen nainen on kaunis, myös tonttunainen; luo mielihyvää kertoa ja kuulla se.
’Rautaisannos seksiä ja sovinismia’. (Kirjani ’Sexodus’ on tuota, ilman sovinismia.)
Olemmekohan me nyt lukeneet samaa kirjaa?
Tarina on kirjoitettu kaikenikäisille, myös taistelukohtaukset.
Niistä voisi sanoa, että kirja on väkivaltainen ja
vähemmistökansoja halveeraava.
Mukana on ahdistaviakin kohtauksia, mutta saduista ja
tv-sarjoista lapset ovat oppineet
yhteenottojen kuuluvan fiktion ratkaisuihin.
Onkohan naisten harjoittamaa sovinismia, kun tonttusiskokset ihastuvat
Pekkaan (Pekka myös heihin), ja ylivertaisuudellaan saavat muutenkin
sählän miehen sekaisin.
Voisikohan sanoa että naisten seksuaalisuus jyrää. Toinen siskoksista
(maininta serkuksista ei ole järin suuri kömmähdys) mustasukkaisuuksissaan
tokaisee toiselle, että hetikö sulla alkoi pöksyjen kuminauhaa ahdistaa,
kun he katselevat kuvaa Pekasta.
Pari sanaa, pari riviä, ja koko kirja on seksiä ja sovinismia.
Noin härskiäkin vielä. Jooo…
Eräässä kohtauksessa ruotsalaistonttujen touhut näyttävät keskeytyneen
pöksyt pois -asteella; sankaripari ei tuossa ole spotissa, he kolinallaan
tavallaan vain keskeyttävät toisten puuhat –
olen ainoastaan halunnut havainnollistaa, ettei pikaseksi ole vierasta tonttumaailmassakaan.
Tonttujen vielä sanotaan olevan alastomia. Aika rajua, täytyy myöntää.
Ja, kyllähän Pekka ja toinen naisapureista päätyvät hämmentyneinä viettämään
yön samojen seinien sisäpuolelle, mutta minäkään en tiedä mitä siellä tapahtui!
Hauska, jännä, nykyaikaan, scifiaikaan siirretty tonttuseikkailu maailman
tunnetuimmasta hahmosta, ainoasta ja oikeasta, Suomen Korvatunturilla
asuvasta Joulupukista, kirjasta joka vihdoinkin paljastaa
tonttumaailman varjellut salaisuudet; kertomus petoksesta, ystävyydestä,
rakkaudesta, unelmoinnin ja uskon tärkeydestä; mielenkiintoisia ajatuksia
ajan olemuksesta, maailmankaikkeuden synnystä, tekniikan ihmeistä –
tuon suuntaisia painotuksia olisin odottanut, mutta nuo taitavat olla vain omissa päiväunissani.
Ehkä sinä ammattilaisena selkeämmin näit, että vanha kunnon pulkka-Pukki on se
ainoa ja oikea mitä halutaan, yritykset päivitykseen ovat pyhäinhäväistystä.
Kiitos että jaksoit lukea.
Toivottavasti aikasi ei mennyt aivan haaskaan.
Hyvää talven jatkoa.
Lainaus loppuu.
Tietenkään en ole saanut vastausta.
Kiitos kun jaksoitte lukea.
Joulupukki takaisin Pukki-sivulle